“Turvallisessa työyhteisössä mukaan meneminen on helppoa”

Evgenia Lyjinasta tuli monen mutkan kautta devaaja. Hänellä onkin kokemusta monenlaisesta työyhteisöstä ja naisena toimimisesta eri aloilla.

Evgenia Lyjina, tuttavallisemmin Jenny, oli teknologian ympäröimä jo pienenä. Hänen isoäitinsä oli metallurgi ja isoisänsä insinööri, jotka työskentelivät lento- ja rakettiteknologian parissa.

“Neuvostoliitossa kaikki sellainen näkyi paljon, avaruusteknologia, raketit ja sen sellaiset. Olen aina ollut innostunut kaikista avaruusjutuista ja scifistä”, Jenny kertoo.

Kun Jenny oli 12-vuotias, tuli hän Moskovasta Suomeen. Matikat, fysiikat ja kemiat oli opeteltu neuvostostandardeilla, ja niillä opeilla mentiin puoli-ilmaiseksi Suomen peruskoulussa melkein lukioon asti.

“Neuvostoliitossa piti lukea ja osata paljon enemmän, etenkin luonnontieteissä ja teknologiaa koskevissa aineissa se oli paljon vaativampaa. Suomessa oli sitten helppoa, riitti pelkkien tehtävien tekeminen. Vasta lukiossa tuli hetki, että nyt pitää alkaa opettelemaankin jotain uutta.”

Peruskouluaikoina uskottiin, että Jennystä tulee lääkäri, mutta sen sijaan hersyvällä ja kovaäänisellä naurulla varustettu seikkailija lähtikin perustamaan Gaijan luomutilaa Ähtäriin. Luonnonvara-alan tarjoama toimeentulo oli kuitenkin varsin kapea, kun lapsiakin ilmaantui kuvioihin. Kunnallistekniikan osastolla leipä oli leveämpi, mutta siinä työssä tahti meinasi viedä lopulta voimat.

“Aviomies vinkkasi silloin mooc.fi:stä ja innostuin. Olin peruskoulussa käynyt kurssin Pascalia, siinä oli kaikki kokemukseni koodaamisesta. Mutta tein tehtäviä, ja läpäisin lopulta kokeen. Pääsin yliopistolle ja siitä se sitten lähti, aloitin heti tietokannoista ja peliohjelmoinnista. Ohjelmointi nappasi heti mukaansa, olin löytänyt sen, mitä olisi tosi makea tehdä!”

Naisena työelämässä

Teknologiaorientoituneena Jenny on solahtanut mukavasti ohjelmistoalalle. Miesvaltaisella alalla naisena oleminenkaan ei ole tuntunut mitenkään erikoiselta.

“Enemmän ehkä tuntui yliopistolla siltä, että koska kyseessä on teknologia-ala, monet tytöt tarkoituksella pyrkivät pitämään sukupuolen taka-alalla ja mahdollisimman androgyyniin ulkoasuun. Naiseus pitäisi jotenkin piilottaa ja asiantuntija ei voisi samaan aikaan olla myös naisellinen. Itse taas koen, että silloin pudottaa jotain olennaista pois. Mutta en koe, että olisin saanut jotenkin erilaista kohtelua tällä alalla, siksi että olen nainen.”

Jenny tietää mistä puhuu; vaikka it-alalla sukupuoli ei ole ollut merkittävä asia eikä Jennyllä ole naispuolisena devaajana kertoa negatiivisia kokemuksia #metoo -hengessä mitä tulee työntekijöiden kohteluun tasavertaisina asiantuntijoina, toisin on muualla. Miesvaltainen kunnan tekninen osasto tai vaikkapa rakennustyömaa, jollaisella Jenny on myös piipahtanut työurallaan, eivät ole helppoja paikkoja naisille. Sukupuolittuneet käytännöt ovat arkipäivää vuosikymmeniä vanhoissa miesvaltaisissa organisaatioissa.

“Kunnalla sain jopa jossain vaiheessa kuulla, että olin palkattu toimeeni lähinnä ulkonäköni takia. Se tuntui ihan hirveältä. Ohjelmistokehityksessä en ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. Se johtuu varmastikin siitä, että alalla on paljon nuoria ihmisiä, maailmankuva on erilainen, ala on muutenkin nuori, ja useimmat ovat korkeasti koulutettuja. Vanhat ja ummehtuneet ajatusmallit eivät ole läsnä. Ihmisiä arvioidaan ennen kaikkea osaamisen kautta.”

 

Itseohjautuvuus kaipaa toimintamalleja

Ohjelmoinnin opinnot toivat Jennylle valmistumisen jälkeen alan työpaikan. Siinä Jenny viihtyi, jonkin aikaa.

“Pidin kyllä työstäni ja työkavereistani edellisessäkin paikassa, mutta työ oli kovin kiireistä ja organisaatio ei tuntunut omalta. Näennäisesti oltiin kyllä itseohjautuvia, esimerkiksi omat laitehankinnat sai tehdä tiettyyn summaan asti itsenäisesti, mutta varsinaisia malleja itseohjautuvuuden toteuttamiseen ei ollut.”

Itseohjautuvuuden ja vertaisoppimisen hengessä muiden tiimien toimintaan kehotettiin osallistumaan, ja periaatteessa firman virallinen tuki itseopiskeluun ja mentorointiin oli olemassa.

“Mutta sitten oltiin kuitenkin hierarkisessa organisaatiossa, jossa tuntui, että tiimien pomoja oli vaikea lähestyä. Miten siis sitten mennä sinne toiseen tiimiin tutustumaan heidän työskentelyynsä? Sinnekö tiimihuoneeseen vain kävelen keskelle ja sanon, että tässä nyt olisin sitten oppimassa uutta?”, Jenny nauraa ja toteaa, ettei siinä kiireessä olisi mitenkään ehtinyt selvittämään vielä tätäkin asiaa.

 

Codentolla heti viikkistä vetämään

Codentolla Jenny sai huomata jo ensimmäisenä päivänä, kuinka työyhteisö tempaisee mukaansa ja tukee osallistumista yhteisiin asioihin. Hän aloitti Codenton devaajana eräänä syksyisenä torstaina, ja ensimmäisenä kalenteriin oli merkattu koko toimiston yhteinen viikkokokous. Jennyllä ei ollut hajuakaan, miten koko prosedyyri toimitettaisiin.

“Sitten kyseltiin fasilitaattoria kokoukseen, ja minut tuttavallisesti tuupattiin hommaan”, Jenny hörähtää.

Niin hän otti vapaaehtoisvuoron viikkiksen vetäjänä vaikka ei ollut eläessään tehnyt mitään vastaavaa. Kokous sujui hienosti, ja Jenny jakoi puheenvuorot konkarin elkein.

“Se tuntui ihan luonnolliselta ja helpolta asialta, vaikka esiintyminen ei varsinaisesti minulle ole helppoa. Mutta oli sellainen fiilis, että kyllä ihmiset sitten auttaa ja kertoo, mitä seuraavaksi pitää tehdä. Täällä kaikki tapahtuu jotenkin niin mutkattomasti,” Jenny jatkaa.

“Olen viihtynyt Codentolla todella hyvin. Ihmiset on omia itsejään, hierarkioita ei ole ja kaikki on olleet todella mukavia. Codentolla vapaa-aikaakin vietetään paljon yhdessä, meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita, työkavereiden kanssa on helppo puhua ja, esimerkiksi Slackissa voi tosi avoimesti heittää kommenttia ja kysymyksiä ja aina saa vastauksia”, hän tiivistää.

 

Töihin Codentolle? Katso avoimet paikat.

Ketteryyden sanansaattajaksi – ensimmäiset kuukaudet menetelmäkonsulttina Codentolla

Pari kuukautta menetelmäkonsulttina Codenton riveissä on tuonut onnistumisia ja uusia näkökulmia ketterään tekemiseen. Tässä työssä oppii kollegoilta ja asiakkailtakin jatkuvasti uutta.

Aloitin urani devaajana, ja ajattelin aluksi että ohjelmistopuolen tekninen ongelmakenttä on se minun juttuni. Teinkin koodaushommia useamman vuoden, mutta sitten into vähän hiipui. Samalla huomasin että projektieni tärkeimmät haasteet löytyivät usein muualta kuin teknologian parista. Työnohjausta, kehitystiimin toimintaa ja työtapoja miettiessäni innostuin ketteristä menetelmistä ja etenkin scrumista.

Myöhemmin kiinnostus laajeni menetelmäkehitykseen ja esimerkiksi leaniin. Huomasin ehkä vähän yllätyksekseni, että työpaikan työtapojen ja kulttuurin parantaminen on itse asiassa todella kivaa hommaa.

 

Rekryprosessista hyötyä osaamiseen

Codentolle päädyin kesän kynnyksellä edellisellä työnantajallani alkaneen YT-prosessin seurauksena. En halunnut aloittaa kesälomaani ilman tietoa syksyn kuvioista, joten listasin top 4 yritystä, joihin haluaisin töihin. Codento tuli mukaan listaan, jopa hieman ehkä viime hetken huomiona.

Yritys oli tullut tutkalleni viime vuoden ScanAgile-tapahtumassa, jossa Karoliina Luoto ja Anu Takala olivat puhumassa S3-mallista. En ollut itse kuuntelemassa, mutta aiheesta keskusteltiin tapahtumassa ja kuulemastani tuli sellainen olo, että vau, noinhan näitä asioita pitäisi hoitaa.

Codentosta muistiin piirtyi mielikuva ketterästä ja kokeilevasta organisaatiosta. Soitin kaverille, joka työskenteli yrityksessä, ja utelin hieman, minkälaista työskentely Codentolla on. Kaveri kannusti hakemaan ja kertoi hyviä asioita yrityksen kulttuurista. Niinpä sitten hakemus lähti muiden ohessa myös Codentolle, joka vastasi hyvin nopeasti ja reippaasti.

Työnhakuprosessi oli hyvällä tapaa tiukka, ja siitä jäi huolellinen kuva. Rekrylounaalla käytiin läpi, minkälainen tyyppi olen, mitä haen, ja mitä kaikkea Codentolla kaivataan. Teknisessä työhaastattelussa taas luotiin simuloitu tilanne, jossa piti todella näyttää mihin pystyy. Haastattelun kolmas kierros oli lyhyen työpajan vetäminen codentolaisille. Rekryprosessi oli ehdottomasti intensiivisin työhaastattelurumba, jonka olen läpikäynyt, mutta luulen että siitä olisi ollut minulle hyötyä vaikkei minua olisi edes palkattu.

 

Kouluttamaan ja konsultoimaan

Aiemmin olen aina työskennellyt oman organisaation sisältä käsin, joten Codentolle menetelmäkonsultiksi pestautuminen on selkeästi uusi askel uralla. Tärkeältä tuntui mahdollisuus päästä asiakkaiden pariin ja näkemään erilaisia organisaatioita, ja sitä myöten kehittyä itsekin. Lisäksi mahdollisuus olla roolissa, jossa opiskellaan jatkuvasti uusia asioita, tuntui hyvältä valinnalta juuri nyt.

Nyt olen ollut parisen kuukautta työn parissa, ja se on ollut juuri sitä, mitä toivoin ja mitä minulle luvattiinkin. Tehtävissä on mukava tasapaino omien vahvuuksien hyödyntämisen ja uusien asioiden opettelun välillä. Vauhtiin pääsyä on tukenut hyvin periaate laittaa aina vähintään kaksi codentolaista jokaiseen projektiin.

 

S3 kiinnostaa menetelmäkonsulttia

Menetelmäihmisenä Codenton päätöksentekomalli kiinnosti minua, vaikka mitään vahvoja ennakkokäsityksiä minulla ei S3-mallista ollut. Yleisesti ottaen yhteisöllisellä päätöksenteolla on päätöksiä pahasti puurouttava ja jumiuttava maine, ja kuvitelmissa valtavat komiteat valmistelevat päätöksiä, jotka eivät koskaan tapahdu.

Halusin nähdä, miten Codentolla nämä asiat on ratkottu, ja mielestäni se on tehty sangen elegantisti. Jos on draivi tehdä jotain, ja jos se ei vaikuta muiden työhön, sen voi vain tehdä. Mutta toisaalta se, että isot asiat päätetään tietyn kaavan mukaan yhdessä, tuo luottamusta ja toimii hyvänä turvamekanismina sooloilua vastaan.

Codento on kasvussa ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten S3 toimii kun yrityksessä työskentelee sata tai vaikkapa pari sataa henkilöä. Näen, että jos Sosiokratian saa toimimaan ja skaalautumaan, siinä on tosi iso voima. S3-mallista on menestystarinoita isojenkin firmojen kohdalla ja uskon että Codento liittyy jatkossa tuohon joukkoon.

 

Codentolla ketteryys on työkalu

Codenton työyhteisöstä olen pitänyt todella paljon. Minulle on tärkeää että työyhteisössä homma toimii, arvostan sitä paljon. Näin aluksi tutuimmaksi minulle on tullut kuuden hengen menetelmäporukkamme. On tosi hienoa olla töissä kovien asiantuntijoiden kanssa. Pelkkä työskentely heidän kanssa riittää omien taitojen kartuttamiseen, saati sitten jos opetellaan jotain ihan uutta. Olen aina halunnut työskennellä paikoissa, joissa on todella taitavia ihmisiä, koska heiltä oppii ja saa näkemystä ihan jo vaikka kahviautomaatilla keskustellessa.

Codenton suhtautuminen menetelmävalmennukseen on myös laajentanut näkemystäni työkentästäni. Ketterät menetelmät ovat tärkeä osa tekemistämme, mutta kuitenkin vain yksi työkalu. Jos asiakkaan tarpeisiin vastaa paremmin valmennus leanin, itseohjautuvuuden tai vaikkapa laajemman kulttuurimuutoksen saralla, niin silloin sovellamme niitä.

Nyt olen ollut mukana projektissa, jossa ketteröitetään useamman saman organisaation tiimin työtapoja. Olemme vetäneet workshoppeja ja valmentaneet kehitystiimejä. Päivät ovat toisinaan olleet pitkiä, mutta onnistumiset projekteissa ovat tuoneet todella hyvän fiiliksen.

Välillä on toki haastavaa mennä ulkopuolisena kertomaan miten kymmeniä vuosi käytössä olleet työtavat eivät ehkä olekaan enää hyviä. Toisaalta juuri ne hetket jolloin voi tällaisen lähtökohdan jälkeen kuukauden parin jälkeen todeta että muutosta on tapahtunut ja valmennettavat pitävät tehtyjä muutoksia hyvinä, ovat niitä kaikkein palkitsevimpia.

 

Töihin Codentolle? Katso avoimet paikat.

Kannustaminen tärkeää naisten saamiseksi teknologia-aloille – alanvaihto ei ole mahdotonta uran myöhäisemmässäkään vaiheessa

Codenton Cettu-laumaan mahtuu monta naisosaajaa.


Codentolainen Miili Halkka on alanvaihtaja, ja pitää Mimmit koodaa -hankkeen tyyppisiä avauksia tärkeinä, jotta lisää naisia saataisiin alalle. “En ole koskaan kokenut, että kukaan olisi alalla kiinnittänyt mitään erityistä huomiota siihen, että olen nainen”, hän kirjoittaa.

(lisää…)

Codento – vapaus vaikuttaa

Olen ollut kohta vuoden Codentolla, ja nyt on hyvä hetki katsoa taaksepäin sekä reflektoida sitä, mitä käteen on jäänyt. Kerron tässä tekstissä fiiliksistäni ja kokemuksistani Codentolla. Matkani rekrytoinnin ja henkilöstöasioiden parissa alkoi kesän 2017 alussa. Matka ei ole vielä ollut pitkä mutta sitäkin tapahtumarikkaampi.

Ennen kuin aloitin Codentolla, minulla oli aavistus siitä, millaista täällä voisi olla. Vapaudesta vaikuttaa ja kehittyä puhuttiin paljon. Mietin kuitenkin, että niinhän melkein kaikissa kilpailevissa it-firmoissa sanotaan – kuinka paljon sitä sitten oikeasti on? Täytyy sanoa, että aluksi olin jopa hieman hukassa. Suuri määrä vapautta tuo myös paljon vastuuta.

Viikkis osana yhteistä päätöksentekoa

Huomasin heti, että Codentolla asioista puhutaan ja keskustellaan paljon. Olin jopa hieman hämilläni, kun ensimmäisen kerran kokoonnuttiin torstaiaamuna yhteiseen viikkopalaveriin eli viikkikseen. Kaikki osallistuivat keskusteluun ja fasilitoijana toimi yksi devaajista. Oli lämmin tunnelma. Viikkiksessä käytiin kaikkien kuulumiset vuorollaan läpi ja kerrottiin avoimesti missä mennään minkäkin asian suhteen.

Codentolla on toimintatapana sosiokratia 3.0 (S3), joka auttaa meitä yhteisessä päätöksenteossa ja tuo välineitä siihen, miten oikeasti voimme vaikuttaa myös yksilöinä asioihin. Konsulttimme Karo kertoo lisää aiheesta marraskuisessa blogauksessa.

Aluksi S3 voi tuntua hyvinkin hankalalta hahmottaa. Olen usein tavatessani devaajia, jotka pohtivat meille töihin tulemista, saanut vastaukseksi, että “eli teil on vähän ku heimotoimintaa” tai “teil on vähän tollanen hippikulttuuri”, kun olen kertonut sosiokratiasta tai toimintatavoistamme. Tapa on herättänyt kiinnostusta mutta samalla epäilyä, että voikohan se oikeasti toimia.

S3 on meille väline, jolla voidaan oikeasti taata kaikille mahdollisuus vaikuttaa. Helposti voi sanoa, että meillä on itseohjautuvat tiimit ja asioihin saa vaikuttaa. Mutta miten se todellisuudessa tapahtuu voi olla eri asia. S3:n avulla meillä on toimintamalli ja rakenteet siihen, että päätöksenteko tapahtuu.

Vuodessa olemme menneet todella isoja harppauksia eteenpäin kulttuurimme kanssa. Joukkoomme on tullut paljon uusia osaajia, jotka ovat vain vieneet meitä entistä enemmän eteenpäin. Jotenkin joukkoomme ovat löytäneet sellaiset henkilöt, joille tämä on juuri se juttu: yhdessä hyvän tekeminen.

Uskalla tarttua asioihin

Vapaus tuo vastuuta. Meillä se tarkoittaa vastuuta siitä, että uskaltaa tarttua asioihin, jotka tuntuvat epämääräisiltä tai vääriltä. Uskaltaa avata suunsa ja nostaa kissan pöydälle. Koska kaikilla on vapaus vaikuttaa, pitää sitä myös käyttää. Se voi aluksi tuntua vaikealta tai jopa pelottavalta. Uskallanko oikeasti puuttua tähän? Jos on tottunut aina kysymään, voi olla hankala tehdä itse päätöksiä tai se voi tuntua ahdistavalta.

Yhteiset asiat, kuten vaikkapa rekrypalkkion käyttöönotto tai kysymykset siitä palkkaammeko englanninkielisiä päätetään aina yhdessä, silloin ei ole yksin. Luotamme jokaisen kykyyn tehdä oikeita ratkaisuja ja pienet vain itseä koskevat päätökset voi hyvillä mielin tehdä itse. Kaikki muut asiat päätetään yhdessä tietyssä piirissä ja kaikkia koskevat asiat viikkiksessä.

“On tärkeää rohkaistua sanomaan, mikäli jokin asia painaa, jotta sille voisi tehdä jotain. Vastuuta on siis otettava, eikä olettaa että joku tekee sen minun puolestani.”

Tottakai tuemme työntekijöitä tässä. Emme oleta, että jokainen kykenisi solahtamaan tällaiseen toimintaan heti. Minäkin olen vuoden opetellut. Siksi on tärkeää keskustella ja kysyä, miten voi ja miten menee. Se onkin ollut hienointa Codentolla ollessa, että jutellaan kasvotusten ja kysytään viikoittain miten menee, ei vain virtuaalisesti, vaan viikkiksessä. Vaikka siinä ei toisikaan henkilökohtaisia ongelmia tai muita esiin, on kiva että kysytään.

Tärkeitä teonsanoja: kuuntelen, aistin ja autan 

Pyrin olemaan mahdollisimman paljon läsnä ja kuuntelumoodissa. On tärkeää aistia ja keskustella. Antaa ideoita ja auttaa toteuttamaan. Hyvä esimerkki yhdessä toteutetusta ideasta oli maaliskuinen siivouspäivä. Eräs työntekijämme nosti esiin huolen toimiston siisteydestä ja laittoi kalenteriin siivouspäivän. Iso joukko otti yhdessä asiasta vastuun, ja pian oli siivouspäivä oli täydessä vauhdissa.

“On hienoa työskennellä työyhteisössä, jossa on innostuneita ihmisiä ja vastuuntuntoisia persoonia, jotka jaksavat nähdä vaivaa asioiden eteen, jotka periaatteessa ei edes kuulu työnkuvaan.”

Huolehdimme myös yhdessä toisistamme. Jos jollain on vaikeuksia projektissa tai projektin ilmapiiri on huono, tartumme yhdessä ongelmaan ja pyrimme löytämään keinoja sen parantamiseen. Olemme lähettäneet menetelmäkonsulttejamme auttamaan tuotepäälliköitä tai auttamaan tiimiä fokuksen löytämisessä.

Joskus tarvitaan radikaalejakin liikkeitä  

Kerran olemme joutuneet tekemään radikaalejakin liikkeitä. Jouduimme vetämään kehittäjämme asiakasprojektista pois huonon ilmapiirin vuoksi, vaikka otimme siitä itse takkiin. Sekä asiakkaan että työntekijöidemme kannalta on parempi, että ilmapiiriongelmat ratkaistaan. Uskomme myös, että pitkällä juoksulla meidän kannattaa nostaa ikävät ja vaikeat asiat vakavasti esiin asiakkaan kanssa. Tästä alkoikin oppimismatka, jonka tuloksena projekti voi taas hyvin ja ilmapiiri on korjaantunut.

Nostamme sekä viikkiksessä että Slack-kanavilla esiin myös huolia, joita olisi hyvä miettiä yhdessä. Huolet voivat liittyä käyttäytymiseemme työpaikalla, miten kommunikoimme toisillemme tai miten olemme tilanteissa läsnä. Palautteen kautta kehitymme kaikki ihmisinä ja opimme olemaan työyhteisössä toisiamme kunnioittaen, niin että jokainen voi olla oma itsensä. On upeaa, että työntekijät ajattelevat aktiivisesti tällaisia asioita.

Ihanalla, rohkealla matkalla

Se että emme ole valmiita vaan matkalla jonnekin, luo mielestäni ihan mielettömän mahdollisuuden uusille ja vanhoille codentolaisille päästä rakentamaan tätä yhteistä juttua. Kun vaan uskaltaa heittäytyä muutosten pyörteisiin niin siitä voi syntyä jotain ihan uutta.

Mielestäni S3:sta noussut lause kuvaa koko firman toimintaa loistavasti:

Good enough for now, safe enough to try.

Se antaa mahdollisuuden kokeilla rohkeitakin juttuja. Meillä ei virheistä syytetä, vaan mokista opitaan. Tehdään asiat yhdessä ja kärsitään seuraukset yhdessä.

Vuodessa Codentolla on tapahtunut ihan valtavasti ja olemme menneen huimasti eteenpäin S3:n toteutumisessa. Ihmiset, jotka Codentolla tällä hetkellä ovat töissä, tekevät tästä työpaikasta ihan parhaan!

Marika Weckström

Katso Codenton avoimet työpaikat

Etätöissä Japanissa

Kun syys–lokakuussa huomasimme parin kaverini kanssa, että lennot Japaniin olivat pienessä alennuksessa, päätimme tutkia olisiko mahdollista lähteä sinne porukalla. Olen melko uusi työntekijä Codentolla ja erityisesti tuolloin olin vielä upouusi työntekijä. Tiesin että mahdollisuus lähteä Japaniin olisi joko palkaton reissu tai etätyö.

Codentolla kerrottiin jo hakuprosessin alkuaskeleilla, että mahdollisuuksien mukaan etätyöt myös muualla kuin Suomessa onnistuvat. Päätinkin ottaa Japanin-reissun osalta selvää, kuinka sellainen onnistuisi omalla kohdallani. Codenton etähommissa ei tehdä lainkaan firman omia asioita edistäviä töitä, vaan konsultti keskittyy pelkästään asiakasprojektin edistämiseen. Näin tuetaan asiakkaan tavoitteita sekä edesautetaan asiakkaan mahdollisuutta antaa konsultille lupa lähteä pidemmällekin reissulle etätöihin. Lisäksi yrityksenä ja yksittäisinä konsultteina pyrimme siihen, että hommat tulee tehtyä parhaalla mahdollisella tavalla, olipa konsultti sitten tekemässä töitä missä suunnalla palloa tahansa.

Alkuvalmisteluja ennen matkaa

Keskustelin aluksi toimarimme Petrin kanssa, josko voisin tehdä etähommia matkan aikana. Sain Petriltä siunauksen sillä ehdolla, että myös asiakkaalta tulee vihreää valoa. Meillä Codentolla tehdään pääasiassa asiakasprojekteja, siksi hommia tehdään aina asiakkaan aikataulun mukaan. Seuraavaksi juttelin asiakasprojektin vetäjän kanssa mahdollisesta etätyöstä, kerroin myös että saatan tehdä vajaita päiviä etänä. Projektin vetäjä ei edes epäröinyt vaan lupa tuli saman tien kuin apteekin hyllyltä osaksi varmasti siitä syystä, että luottoa minuun löytyy, mutta myös siksi että luottoa Codentoon löytyy.

Etätyöt matkan suunnittelussa keskiössä

Aloimme suunnittelemaan matkaa hyvissä mielin sekä varasimme lennot. Matkasuunnitelmaa muodosteltiin ja hiottiin, korjailtiin ja muutettiin aikataulujen ja muiden asioiden mukaan. Suunnitteluun kuului oleellisena osana myös etätyöt. Hommat ulkomailla saa varmemmin tehtyä, jos se ei estä näkemästä asioita, joita haluan nähdä. Keskustelin myös muiden codentolaisten kanssa etätöistä ulkomailla, ja parhaaksi vaihtoehdoksi muodostui tehdä osa-aikaisia työpäiviä. Lähempänä lähtöpäivää muistuttelin asiakasta sekä projektityökavereitani lähdöstäni ja osa-aikaisesta työpanoksestani. Muistuttelin ihmisiä myös Codentolla, jotta kukaan ei ihmettelisi missä olen. Sovin meidän markkinointivastaavan Eevan kanssa, että kirjoittelisin blogin kokemuksestani, sekä etätyöstä. Lupasin myös hienoja matkakuvia. Juttelin asiakkaan kanssa vielä tarkemmin työtavoista ja olin valmis lähtemään matkoille.

Ja täällä ollaan!

Olen nyt Japanissa, ja teen noin 2–5 tuntia töitä per päivä. Joka päivä olen ollut yhteyksissä asiakasprojektin tiimiin tavalla tai toisella. Töitä on tullut tehtyä junassa, lentokoneessa, rannalla, hotellissa sekä kahvilassa – sopiva paikka on aina löytynyt tosi hyvin. On ollut mukavaa tehdä välillä omissa oloissa töitä. Vaikka yhteydet internettiin ovat välillä olleet mitä ovat, ja joskus projektin tekeminen on ollut hankalaa, niin haasteista huolimatta on projektissa päästy eteenpäin sovitussa aikataulussa.

Kaiken kaikkiaan kokemus on ollut mahtava ja siitä suurin kiitos Japanille. Mahdollisuudesta tehdä matka ja etätöitä iso kiitos niin asiakkaalle kuin Codentollekin!

Katso Codenton avoimet työpaikat